Olen aina oikeassa!

Kuuntelen juuri eduskunnan kommentointia hiljattain tapahtuneen vallankaappauksen johdosta. Mutta olenko minä samaa mieltä? Asiasta on toki ollut ennakoivia kirjoituksia, ja olen minäkin teksteissäni asiaa ainakin sivunnut. (samaa mieltä mistä?)

Parhaassa tapauksessa US:n blogissa julkaistu kirjoitus saa satoja kommentteja. Usein käy niin, että julkaisu ei saa yhtään kommenttia. Omalla kohdallani keskiarvo lienee yli yksi. Jos kommenteja on kymmenittäin niin todennäköisesti viimeisimmillä ei juurikaan ole yhtymäkohtia aloitukseen.

Jotenkin olen tullut siihen tulokseen, että jos blogiteksti ei kirvoita kirjoittelua niin se on höpö höpöä, tai;

a)se on täysin oikeassa. Kirjoituksessa esitetty pitää siis paikkansa – ei ole tarpeen kommentoida.

b)se on täysin sitä höpö höpöä, jota minun kirjoitukseni eivät koskaan ole!

PAITSI JOS SÄÄNTÖ

Eli vaikka aina ei kirjoituksiani kommentoida, enkä aina ole täysin oikeassa, niin siitä huolimatta voin olla oikeassa. Kuten esim. taannoisessa Axl Smithiä koskevassa kirjoituksessani. Mitäpä siinä vastaan sanoisi, tai puolesta. Kun kaikki tulee sanottua blogitekstissä, ja lyhyesti, niin jokainen voi vaan olla samaa mieltä.

Onko siis vaikeneminen myöntymisen merkki? Fakta: ei ole. Kyllä!

JuhaniVehmaskangas
Pori

Olen "merkillisten tilanteiden mies" (poliisi niin todennut).
Syynä tuohon jossain määrin pidän sitä, että minulla on suuret silmät ja isot korvat - tarkoitan, että näen ja kuulen asioita jotka monilta muilta jäävät huomaamatta. Olen mielestäni jonkinlainen oikeusturva-aktivisti, perusoikeuksien puolustaja.

Monenlaisessa mukana ollut taustavaikuttaja minä olen. Toki vaikutan jossain määrin yhä - ehkä sopivasti, joskus liikaa... mutku...

Lempinimet: ”proffa” ja ”kekkonen”.
ex. "perushullu professori".

p.045-2345936 - www.vehmaskangas.fi
Anonyymi PALAUTE: http://www.vehmaskangas.fi/Ratkaisuja/palaute_US.html

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu