Kiusaaminen on lasten hommaa, ja aikuisten
Kiusaaminen on enemmänkin lasten hommaa kuin aikuisten. Aikuisistakin kyllä löytyy kiusaajia. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee niin sitä enemmän kiusaaminen keskittyy henkiseen kiusaamiseen. Ihan pienillä lapsilla kiusaaminen taitaa olla lähes pelkästään fyysistä? Oli miten oli kiusaamisen vähentäminen on kannatettavaa. Koskaan tuskin tulemme elämään yhteiskunnassa jossa kiusaamista ei lainkaan olisi – ainakaan minun elinaikanani.
Koulukiusaamisesta on paljon puhuttu. Koulukiusaamista koin, näin, ja tein, kun itse olin koulussa. Minä kiusasin vain sanoilla. En koskaan töninyt enkä tuuppinut. Minuakin kiusattiin lähinnä vain sanoilla. Uskon, että valtaosa koululaisista joutuu jossain vaiheessa kiusatuksi. Lienee myös niin, että valtaosa syyllistyy jossain vaiheessa kiusaamiseen, kuten minäkin lapsena tein. En asiaa tuolloin oikein ymmärtänyt.
En väitä, että kiusaaminen olisi pelkästää huono asia. Jokaisen tulisi joskus joutua kiusatuksi.
Opettajakin voi kiusata oppilaita. Yksi keino kiusata on oppilaiden jakaminen ryhmiin: hyviin ja parempiin. Itse asiassa se ei ole kiusaamista jos opettaja osaa sen tehdä oikealla tavalla. Silloin kun minä vielä olin koulussa niin monella liikunnanopettajalla oli tapana kiusata oppilaita. Tuo kiusaaminen tapahtui siten, että oppilaista valittiin yleensä kaksi (parasta) jotka sitten kumpikin vuorollaan valitsivat jäljellä olevista uuden jäsenen joukkueeseensa. Joku jää aina viimeiseksi – onko se sitten kivaa?
Minulla oli hyvä liikunnanopettaja. Hän teki joukkuejaot yleensä siten, että oppilaat menivät riviin ja suoritettiin jako kahteen. 1,2,1,2,1… Tuo on hyvä tapa jakaa oppilaat joukkueisiin. Kukaan ei silloin kärsi siitä, että jää joukon viimeiseksi, on "huonoin" – tai ei siis ainakaan halutuin jäsen ryhmään.
Ryhmästä puheen ollen. Meidän kaikkien pitäisi pyrkiä siihen, että ketään ei jätetä joukon ulkopuolelle. Jokaisella joka ryhmään haluaa tulisi olla mahdollisuus siihen päästä. Tuon toteuttaminen vaan lienee varsin vaikeaa?
Miten sitten ratkaista jo tapahtunut kiusaaminen kun kiusattu oireilee ja kiusaaja(t) on jäänyt kiinni? Tiedän, että ainakin kouluissa on yhtenä tapana se, että pidetään pieni puhuttelu ja lyödään kättä päälle. Kiusattu joutuu siis antamaan anteeksi vaikka kiusaaja ei edes osaisi tai ymmärtäisi katua, ja kiusaaminen jatkuu, paremmin piilossa.
Pakko myöntää, että olen syyllistynyt kiusaamiseen aikuisenakin. Eräälle työpaikalle otettiin töihin uskovainen ihminen, joka ei uskoaan piilotellut. Sehän se oli hyvä syy kiusaamiseen. Sopivaan paikkaan vaan pikkaisen jeesustelua, ja silleen. Tyhmäähän se oli, eikä lainkaan aikuismaista käytöstä. Tuollaista näkee kyllä täällä US:n blogikommenteissakin joskus – tai ainakin minä näen.
Kyllä se niin on, että jos oikeasti haluamme, että lapsemme vähentävät kiusaamista, ja että kiusaaminen ylipäätään vähenee, eikä johda ainakaan mihinkään vakavaan, niin kyllä meidän jokaisen pitää tarkastella tekemisiämme ja sanomisiamme. Ongelmana lienee, että kaikilla ei ole kykyä empatiaan?
Kyky empatiaan opitaan lapsena. Kaikki eivät sitä opi. Tai ainakin oppi jää jollain tavalla vajavaiseksi. Se on ainakin yksi syy miksi kiusaaminen kaikissa ikä- ja yhteiskuntaluokissa saa jatkua ja tulee jatkumaan.
Ehkä ongelma on myös se, että kaikki eivät edes tiedä mitä empatia on.
Tuon empatian suhteen sellainen kommentti, että yleensä on tarpeellisempaa, että ne jotka voivat hyvin pyrkivät asettumaan sen asemaan joka voi huonommin, ja tätä tukemaan ja lohduttamaan. Eikä päinvastoin.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä jonkniasteen kiusaaminen on osa ihmisluonnetta..
Itse jouduin kiusatuksi ala-asteella.. Henkinen kisuaaminen ei haitannut mutta fyysinen otti koville..
Ja nykyisin en ehkä kiusaa ketään, mutta tykkään piikitellä, ja kuten jokainen meistä on erilainen. Myös ihmisten suhtautuminen kiusaamiseen on erilaista… Joku pitää kisaamista sitä ettei ota johonkin ryhmään/peliin mukaan.. Minä en pidä..
Se tuottaa myös koulumaailmassa vaikeuksia kun jotkut pitävät toista asiaa kiusaamisena kuin toiset!
Tuo sinun liikuntaopettaja vertaus on hyvä jos halutaan opettaa liikuntaopettajaa välttämään tilanteita joissa ei oppilaat tuntisi eriarvoisuutta, tai pahaa mieltä.. Mutta kiusaamista se ei ole.
Kenelle se tulee kelle ei.. Itsehän en välittänyt jos jäin viimeiseksi. Sieltä oli hyvä yllättää, eikä kellään ollut odotuksia!! Paineita oli niillä jotka oli kolme kovinta samalla puolella.. ja silti ottivat turpiin vaikka futiksessa!
Mutta se pitäisi kouluissa saada loppumaan ettei minkäänlainen ”kiusaaminen” jatkuisi.. Jokainen meistä kiusaa toista välillä tahallaan/vahingossa.. Ja sen jopa kiusattu voi ymmärtää.. Mutta jos se jatkuu vaikka läpi kouluvuoden, on silloin koulussa vika! Ja myös kiusaajalla on jotain päässä vialla…
Ja tuo keino on kouluissa surkea!! Varsinkin jos se ei ole yksittäistapaus!
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Kiusaamisen määritteleminen ei ole helppoa. Piikittely voi olla kiusoittelua, ja se on eri asia kuin kiusaaminen. Tottakai on merkitystä myös sillä onko toiminta jatkuvaa.
Onko syrjintä kiusaamista?
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä.. Mitä on syrjintä? Voiko lapsilta odottaa että he tulevat jokaisen kanssa toimeen?? Kyllähän me aikuiset tiedämme, ettemme voi sietää jotain tiettyä ihmiistyyliä.. Jotain itsekästä ego hullua jne.. Ja välttelemme sellaisia ihmisiä, miten voimme odottaa lapsilta heidän ystävystyä jokaisen kanssa?
Jos on kolmen kaveriryhmä onko heidän pakko ottaa yksi mukaan jos eivät siedä häntä?
Ilmoita asiaton viesti