Kiusaaminen on lasten hommaa, ja aikuisten

Kiusaaminen on enemmänkin lasten hommaa kuin aikuisten. Aikuisistakin kyllä löytyy kiusaajia. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee niin sitä enemmän kiusaaminen keskittyy henkiseen kiusaamiseen. Ihan pienillä lapsilla kiusaaminen taitaa olla lähes pelkästään fyysistä? Oli miten oli kiusaamisen vähentäminen on kannatettavaa. Koskaan tuskin tulemme elämään yhteiskunnassa jossa kiusaamista ei lainkaan olisi – ainakaan minun elinaikanani.

Koulukiusaamisesta on paljon puhuttu. Koulukiusaamista koin, näin, ja tein, kun itse olin koulussa. Minä kiusasin vain sanoilla. En koskaan töninyt enkä tuuppinut. Minuakin kiusattiin lähinnä vain sanoilla. Uskon, että valtaosa koululaisista joutuu jossain vaiheessa kiusatuksi. Lienee myös niin, että valtaosa syyllistyy jossain vaiheessa kiusaamiseen, kuten minäkin lapsena tein. En asiaa tuolloin oikein ymmärtänyt.

En väitä, että kiusaaminen olisi pelkästää huono asia. Jokaisen tulisi joskus joutua kiusatuksi.

Opettajakin voi kiusata oppilaita. Yksi keino kiusata on oppilaiden jakaminen ryhmiin: hyviin ja parempiin. Itse asiassa se ei ole kiusaamista jos opettaja osaa sen tehdä oikealla tavalla. Silloin kun minä vielä olin koulussa niin monella liikunnanopettajalla oli tapana kiusata oppilaita. Tuo kiusaaminen tapahtui siten, että oppilaista valittiin yleensä kaksi (parasta) jotka sitten kumpikin vuorollaan valitsivat jäljellä olevista uuden jäsenen joukkueeseensa. Joku jää aina viimeiseksi – onko se sitten kivaa?

Minulla oli hyvä liikunnanopettaja. Hän teki joukkuejaot yleensä siten, että oppilaat menivät riviin ja suoritettiin jako kahteen. 1,2,1,2,1… Tuo on hyvä tapa jakaa oppilaat joukkueisiin. Kukaan ei silloin kärsi siitä, että jää joukon viimeiseksi, on "huonoin" – tai ei siis ainakaan halutuin jäsen ryhmään.

Ryhmästä puheen ollen. Meidän kaikkien pitäisi pyrkiä siihen, että ketään ei jätetä joukon ulkopuolelle. Jokaisella joka ryhmään haluaa tulisi olla mahdollisuus siihen päästä. Tuon toteuttaminen vaan lienee varsin vaikeaa?

Miten sitten ratkaista jo tapahtunut kiusaaminen kun kiusattu oireilee ja kiusaaja(t) on jäänyt kiinni? Tiedän, että ainakin kouluissa on yhtenä tapana se, että pidetään pieni puhuttelu ja lyödään kättä päälle. Kiusattu joutuu siis antamaan anteeksi vaikka kiusaaja ei edes osaisi tai ymmärtäisi katua, ja kiusaaminen jatkuu, paremmin piilossa.

Pakko myöntää, että olen syyllistynyt kiusaamiseen aikuisenakin. Eräälle työpaikalle otettiin töihin uskovainen ihminen, joka ei uskoaan piilotellut. Sehän se oli hyvä syy kiusaamiseen. Sopivaan paikkaan vaan pikkaisen jeesustelua, ja silleen. Tyhmäähän se oli, eikä lainkaan aikuismaista käytöstä. Tuollaista näkee kyllä täällä US:n blogikommenteissakin joskus – tai ainakin minä näen.

Kyllä se niin on, että jos oikeasti haluamme, että lapsemme vähentävät kiusaamista, ja että kiusaaminen ylipäätään vähenee, eikä johda ainakaan mihinkään vakavaan, niin kyllä meidän jokaisen pitää tarkastella tekemisiämme ja sanomisiamme. Ongelmana lienee, että kaikilla ei ole kykyä empatiaan?

Kyky empatiaan opitaan lapsena. Kaikki eivät sitä opi. Tai ainakin oppi jää jollain tavalla vajavaiseksi. Se on ainakin yksi syy miksi kiusaaminen kaikissa ikä- ja yhteiskuntaluokissa saa jatkua ja tulee jatkumaan.

Ehkä ongelma on myös se, että kaikki eivät edes tiedä mitä empatia on.

JuhaniVehmaskangas
Pori

Olen "merkillisten tilanteiden mies" (poliisi niin todennut).
Syynä tuohon jossain määrin pidän sitä, että minulla on suuret silmät ja isot korvat - tarkoitan, että näen ja kuulen asioita jotka monilta muilta jäävät huomaamatta. Olen mielestäni jonkinlainen oikeusturva-aktivisti, perusoikeuksien puolustaja.

Monenlaisessa mukana ollut taustavaikuttaja minä olen. Toki vaikutan jossain määrin yhä - ehkä sopivasti, joskus liikaa... mutku...

Lempinimet: ”proffa” ja ”kekkonen”.
ex. "perushullu professori".

p.045-2345936 - www.vehmaskangas.fi
Anonyymi PALAUTE: http://www.vehmaskangas.fi/Ratkaisuja/palaute_US.html

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu