Olenko pikkaisen hassu? Vai oikein aikalailla?

Tällainen minä olen. Kirjoitan ehkä liikaa blogeja – kirjoitanko? Lisäksi kirjoitan aina silloin tällöin itsestäni, kuten jotkut ovat saattaneet huomata, ja saattavat muistaa? Onneksi en ole ainoa joka saattaa satunnaisen kirjoittamisen sijaan pukata tänne jopa kolme kirjoitusta parhaana päivänä – taidan olla tuonkin määrän joskus ylittänyt. Minulla kun vaan on omanlaiseni näkemys niin moneen asiaan ja haluan sitä impulsiivisesti toitottaa.

Olen siis impulsiivinen ihminen. Minulla on tuosta oikein psykologin lausunto. Miten se sitten näkyy – en tiedä. Itse asiassa harkitsen aina melko tarkkaan asioita ennen kuin mitään teen. Tai no jaa – eilen eräs nainen soitti minulle ja kysyi lähtisinkö hänen luokseen karaokea laulamaan. Heti suurempia miettimättä totesin: tottakai. Ja niin minä sitten myös menin ja lauloinkin muutaman kappaleen. Tykkään laulaa!

Tykkään myös kirjoittaa. Jos en tykkäisi niin en kai täälläkään (liikaa ainakaan) kirjoittaisi. En myöskään olisi kirjoittanut kirjaani: Tinkimiehen Rakkauskirja, jos en kirjoittamisesta jollain tapaa nauttisi. Vai onko se se kirjoittaminen mikä on kivaa – vai onko se kuitenkin jokin muu asia – vaiko sekä että?

Minulla on muitakin diagnooseja!

Ajoittain käytän alkoholia. En kylläkään edes joka viikko. Tiedän paljon ihmisiä jotka käyttävät alkoholia viikottain – joka viikonloppu, tai silleen. Minulla kuitenkin on asiasta diagnoosi: alkoholin haitallinen käyttö. En oikein jaksa muistaa koska tuollaisen diagnoosin joku lääkäri on minulle antanut, mutta siitä saakka kun sen ensimmäisen kerran sain se on mukanani seurannut. Olen ollut välillä juomatta viikkoja, kuukausia, jopa vuosia, mutta aina vaan tuo diagnoosi pysyy mukana kuvioissa.

Aiemmin minulla oli myös kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se on muuten parantumaton sairaus. Miten voin siis kirjoittaa, että minulla se oli, eikä siten ole enää? Noin siksi, että lääkäri sitten jossain vaiheessa päättikin, että ei minulla tuota sairautta olekaan. Minulla onkin sekamuotoinen persoonallisuushäiriö. No väliäkös tuolla: häirikkö olen kuitenkin. Diagnostiikka toimii, ja lähtökohtaisesti hyvin onnistuu?

Mikä on sopivaa?

Onko ylipäätään sopivaa näin yht'äkkiä impulsiivisesti kirjoittaa tänne blogiinsa tällaisia juttuja itsestään? Aika ajoin saan lukijoilta sähköpostia. Kiitos kaikille jotka ovat rohjenneet viestejä minulle lähettää. Eräässä hiljattain tulleessa viestissä todettiin: "Ensiksikin kiitos bloggailuistasi, niitä on hauska lukea. Ajattelet mielenkiintoisesti asioita. Ehkä olen itsekin jonkinasteen perushullu ja siksi olen mieltynyt tapaasi pohtia ja kirjoittaa asioista suoraan." Tuollainen viesti todellakin piristää mieltä ja antaa voimia jatkaa.

Todellakin – kuten alussa totesin: bloggaan ehkä liikaa, mutta en ole ainoa jolta aika ajoin ilmestyy "kaksi blogia päivässä", joskus jopa kolme. Mutta onko se liikaa? Toisinaan saatan olla muutaman päivän kirjoittamatta. Mikä olisi sopiva "keskiarvo"?

Tällaisia tällä kertaa aamuyön tunteina ajatteli, kirjoitti, ja pohti,

"perushullu professori"

JuhaniVehmaskangas
Pori

Olen "merkillisten tilanteiden mies" (poliisi niin todennut).
Syynä tuohon jossain määrin pidän sitä, että minulla on suuret silmät ja isot korvat - tarkoitan, että näen ja kuulen asioita jotka monilta muilta jäävät huomaamatta. Olen mielestäni jonkinlainen oikeusturva-aktivisti, perusoikeuksien puolustaja.

Monenlaisessa mukana ollut taustavaikuttaja minä olen. Toki vaikutan jossain määrin yhä - ehkä sopivasti, joskus liikaa... mutku...

Lempinimet: ”proffa” ja ”kekkonen”.
ex. "perushullu professori".

p.045-2345936 - www.vehmaskangas.fi
Anonyymi PALAUTE: http://www.vehmaskangas.fi/Ratkaisuja/palaute_US.html

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu