JuhaniVehmaskangas Huomenna kaikki on... - paremmin?

Oletko sinä ollut koulukiusaaja?

Hiljattain tein kyselytutkimuksen siitä kuinka montaa teistä on kiusattu. Vastaajista noin 90% oli kokenut joskus tulleensa kiusatuksi. Noin puolet vastaajista oli joutunut kokemaan kiusaamista päivittäin, tai ainakin viikottain.

Entä oletko sinä itse ollut joskus kiusaaja, ja miksi? Selvitetäänpä asiaa nyt tältä toiselta puolelta.

Vastaa siis KYSELYYN!

 

* * *

Onko sinua joskus kiusattu, tuloksia:

Kiusattuja vastaajista n. 92%

Yleisimmin kiusaaminen on tapahtunut koulussa, n. 77%

Vastaajista noin 70% kuului ikäluokkaan 46-65 vuotta.

Mitä olet tehnyt jotta kiusaaminen loppuisi?
-kysymyksen tyypillisin vastaus oli: VÄKIVALTA, tässä pari vastausta:
"Osoitin kiusaajille, ettei kannata jatkaa - käytin väkivaltaa. Ja siihen se kiusaaminen loppuikin."
"Väkivalta lopettaa vittuilun ja huorailun."
"Ensin koulu pahensi, sitten vaikeni koko asiasta, lopulta kyllästyin, muutin asenteitani ja hakkasin kiusaajiltani turvat tukkoon."

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Saattaa tietysti olla, ja uskallan olettaa niin olevan, että kiusatut ovat herkempiä kertomaan siitä, että ovat tulleet kiusatuiksi, kuin kiusaajat siitä, että ovat kiusanneet.

Tähän mennessä 100% kertoo, ettei ole koskaan ketään kiusannut!

Tulos kertoo siis ainakin sen, että minä en ole itse vastannut kyselyyni :-/

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Vain eräitä opettajia kohtaan. Yhdessä tapauksessa opettaja alotti.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Olen! Se oli kivaa!

Kiusaamisessa taitaa yleensä vallita tietynlainen hierarkia, että erityisesti kiusataan tiettyjä porukan fyysisesti heikompia ja epäsuosittuja silmätikkuja. Oma kokemukseni on, että kiusaamiseen osallistuu ehkä 90 % – jos ei varsinaisena kiusaamisen toimenpanijana niin hyväksyjänä tai hurraajana. Tällöin kiusaajat näyttävät epäsuosituille paikkansa ja saavat muiden arvostuksen niin tehdessään. Joskus kiusaaminen tapahtuu piilossa, mutta usein se on siis kollektiivista. Se on osallistujista kivaa.

Kiusaamisen syyksi riittää ryhmän identiteetistä poikkeaminen erilaisuudella, pään nostaminen muiden yläpuolelle tavaroilla tai älykkyydellä, tai ihan vain puolustuskyvyttömyys. Juuri eilen kirjoitettiin brändikiusaamisesta (Yle) yhtenä ilmiönä.

Itse olin yleensä yksi niistä luokan ärsyttävistä silmätikuista, joista myös tiedettiin, että kiusata saa, kun en ollut fyysisesti muiden tasolla. Jos ei nyt väkivallalla niin nimittelemällä, sulkemalla ulkopuolelle ja niin edelleen. Jopa jotkut opettajat yhtyivät kiusaamiseen. Parissa tapauksessa kiusaaja oli fyysisesti heikompi ja se kiusaaminen sitten loppuikin, kun vedin turpaan. Jossain luokkakokouksessa jotkut ex-luokkatoverit sitten pyysivät kiusaamista anteeksikin, vaikka eivät itse olleet niitä kiusaamisen toimeenpanijoita vaan osallistujia.

Ketju ei tosin ihan aina päättynyt itseeni, kun eri kouluissa ja luokilla tuli joskus vähän eri asetelmia. Muutamina kertoina kiusasin pahnanpohjimmaisia eli erityisesti vammaisia ja muita heikompiani, joskus nuorempia lapsia. Se oli kivaa ja vapauttavaa, ja arvostuskin minua kohtaan vaikutti lähtevän kasvuun, kun olin kerrankin muiden tasolla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut